Julkaistu 30.12.2023 | Joulukuu

Tämän kirjablogin ensimmäinen kirjoitus käsitteli toivoa – hyvän voittoa pahuudesta. Näihin näkymiin on hyvä päättää blogisarjan viimeinen kirjoitus.

Ilmestyskirjassa toivo ei perustu ihmisten tekemisiin. Kirja ei kerro maailmasta, jossa Kristuksen morsian elää vainoista vapaana. Se ei kerro maailmasta, jossa aseet ovat vaienneet ja taottu auroiksi. Eikä se kerro maailmasta, jossa nälänhädät, pandemiat ja muut katastrofit ovat historiaa. Tällaista optimismia ei kirjasta valitettavasti löydy.

Kirja piirtää maailmastamme kuvan, joka välittyi jo profeetta Jeremian sanoista pakolla Babyloniaan (598–586 eKr.) siirretyille maanmiehilleen. ”Äkisti Babylon kaatuu ja särkyy. Noutakaa balsamia sen haavoihin, ehkä se paranee. Me yritimme parantaa Babylonia, mutta se ei toipunut. Antaa sen olla! Palataan kotiin…” (Jer. 51:8–9). Maailmamme on parantumattomasti sairas.

Ihmisten aikaansaannosten sijaa kirjan toiveikkuus perustuu Jumalan laatimaan pelastuksen tiekarttaan. Luvun neljä alussa Johannes kutsuttiin juhlaan, jossa avattiin suunnitelman yksityiskohdat sinetti sinetiltä. Viimeisen sinetin avaaminen paljasti, että myrskyn jälkeen koittaa poutasää kaikille, jotka ovat panneet toivonsa Jumalaan. Pahuuden voimille se merkitsee tuomion lukua.

Seurakunta elää tämän toivon varassa ja odottaa kärsivällisesti Ilmestyskirjan kuvaamaa hyvän voittoa. Vielä tänään toivo perustuu uskoon, mutta kerran se muuttuu todeksi. Siihen saakka seurakunnan tehtävä on osoittaa Kristuksen rakkautta kärsivälle maailmalle tarjoamalla soppaa, saippuaa ja Jumalan lohdullisia sanoja.

Toivorikasta vuotta 2024.

"Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan olemme kaikki hiljaa kätketyt. Me saamme luottaa uskolliseen Luojaan, yhdessä käymme uuteen vuoteen nyt" (Dietrich Bonhoeffer). Runosta on tehty virsi (nro 600), joka löytyy myös Pelastusarmeijan laulukirjasta (nro 58). Voit kuunnella virren YouTubesta.