Julkaistu 27.8.2023 | Elokuu
Kerro kerro Johannes...
Kertomus on kristillisen uskon äidinkieli. Ilmestyskirja jatkaa kertovaa perinnettä ja kutsuu lukijansa uskon maailmaan. Kertomuksen vahvuus on siitä, että se koskettaa tunteitamme.
Kaikki pelastushistorian suuret tapahtumat ovat Raamatussa kertomuksen muodossa 1. Mooseksen kirjasta Ilmestyskirjaan. Uskonnon opetuksessa on huomattu, että elleivät lapset tunne Raamatun keskeisimpiä kertomuksia, heidän on lähes mahdotonta ymmärtää kristillisen uskon sanomaa. Siksi niiden kertominen lapselle ei ole vain historian oppitunti, vaan oven avaus uskon maailmaan.
Yksi Ilmestyskirjan kolmesta kertomuksesta puhuu sulhasen ja morsiamen välisestä rakkaudesta. Itämaisen tavan mukaan sulhanen valmistelee yhteistä kotia, ja kihlattu morsian valmistautuu isänsä kodissa tuleviin häihinsä. Ilmestyskirjassa Kristus on sulhanen ja seurakunta morsian, joka on saanut kihlauksensa merkiksi Pyhän Hengen sinettisormuksen (Ef. 4:30).
Ilmestyskirjan luvut 2–3 kertovat kihlausajan haasteista. Morsian vaalii rakkauttaan sulhaseen Babyloniaksi kutsutussa globaalissa kylässä henkensä uhalla. Kristus tunnistaa etäsuhteen tuomat haasteet ja kannustaa morsiantaan – tulevaa vaimoaan – uskollisuuteen kertomalla yhteisen elämän ihanuudesta kaupungissa, jonka kertoo tuhlailevasta rakkaudesta.
Ilmestyskirja jatkaa Raamatun
kertovaa perinnettä.
Ilmestyskirjassa sulhanen ja morsian saavat toisensa ja kertomuksella on lasten saduista tuttu onnellinen loppu. Maanpäällinen elämä tarjoaa harvoin onnellisia loppuja, mutta tässä kertomuksessa tähtäin onkin taivaallisissa. Vielä tänään tämä rakkauskertomus kysyy uskoa jopa marttyyriyteen asti, mutta kerran usko vaihtuu näkemiseen – hääjuhliin ja ilonpitoon. Uskotko sen?
”Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi” (1. Joh 4:10).
Olli Kariniemi
AVAISANAT: Kertomus (=narratiivi), itämaiset häät, usko (=luja luottamus)