Julkaistu 18.7.2023 | Heinäkuu
Profeettakirjojen lukija tarvitsee malttia
Raamatun profeettakirjoissa puhutaan myös tulevaisuudesta. Niitä tulkitessa on syytä olla varovainen, sen kristinuskon historia meille opettaa.
Daniel on yksi Vanhan testamentin pienistä profeetoista. Danielin kirja kertoo ajasta, jolloin juutalaiset elivät pakkosiirtolaisina Babyloniassa ja odottivat kotiinpaluutaan. Olihan profeetta Jeremia luvannut, että 70-vuoden jälkeen kansa pääsisi palaamaan (Jer. 25:11–12). Miten asia etenee?, kyseli Daniel Jumalalta. Vastaus aikatauluineen tuli näkyjen muodossa (Dan. 9:20–27).
Danielille kerrottiin tulevien tapahtumien aikataulu, mutta Johannekselle ei. Kaikkia aikatauluttomuus ei ole miellyttänyt ja he ovat tehneet omia laskelmiaan. Yksi viimeisimmistä on Hal Lindsey (s. 1929), joka sijoitti Jeesuksen paluun 1980-luvun alkuun. Lindsey kirjoitti tunnetuimmat teoksensa 1970-luvulla, ja niitä on käännetty seitsemäntoista myös suomenkielelle.
Valvova kristitty on aina
valmis tulevaan.
Olin 1970-luvulla lukiota käyvä seurakuntanuori ja kuulin monet kerrat, kuinka turhaa on opiskella, kun Jeesuksen paluu oli lähellä. Sanat osoittavat karulla tavalla sen, mihin laskeskelu voi johtaa. Jeesus neuvoi jättämään päivämäärät Jumalan huoleksi. Tärkeää on elää joka päivä kristityn arvoille sopivalla tavalla eli valvoen, jolloin aikataululla ei ole merkitystä (Ilm. 3:3, 16:15). Tämä on myös kirjamme lähtökohta.
”Ei teidän kuulu tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa nojalla on asettanut. Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajiani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka”, sanoi Jeesus helatorstaina opetuslapsille (Apt. 1:7–8).
Olli Kariniemi
AVAINSANAT: Danielin kirja, Babylonin pakkosiirtolaisuus (598–538 eKr.), valvova kristitty