Julkaistu 16.5.2023 | Toukokuu
Onnellisten loppujen Ilmestyskirja
Ilmestyskirjan alussa Johannes lupasi kirjansa tekevän autuaaksi – onnelliseksi – jokaisen sitä lukevan ja kirjan ohjeita noudattavan. Mihin hän onnella viittasi?
Kirjoittaessamme tutustuimme aikaisempaan kirjallisuuteen ja huomasimme, että ne keskittyivät usein enemmän maailmanpoliittisten tilannekuvien rakenteluun ja lopunajan aikatauluttamiseen, kuin autuuden syiden etsimiseen. Tämän vuoksi Johanneksen lupaama onni jää monilta löytämättä.
Toinen syy onnen piileskelyyn on Ilmestyskirjan lukutapa. Jos ja kun kirjaa luetaan yhtenä kronologisesti etenevänä kertomuksena, lukija jää hämmennyksen valtaan. Hämmennys vaihtuu ihasteluun, kun sitä luetaan kiastisen toistorakenteen pohjalta. Näin lukien kirjasta löytyy kolme onnelliseen loppuun päättyvää kertomusta seurakunnalle.
Kertomuksia ei ole tarkoitettu vain Rooman imperiumissa eläneille kristityille tai viimeiselle, Jeesuksen paluuta edeltävälle sukupolvelle, vaan jokaiselle "luvattua maata" kohden matkaavalle kristitylle ajasta ja paikasta riippumatta. Meillekin! Näiden kertomusten äärellä vakuutuimme, että Jumala on varautunut kaikkeen. Siis aivan kaikkeen! Onneksemme mitään ei tapahdu Hänen tietämättään.
Ilmestyskirja on kirjoitettu rohkaisuksi
jokaiselle kristitylle.
Ilmestyskirjassa Jumala muistuttaa: ”Minä olen A ja O, alku ja loppu” (Ilm. 1:8). Se tarkoittaa, ettei Hän ole vain luomakunnan alku, vaan Hän on kiinnostunut luoduistaan – sinusta ja minusta – tänään, huomenna... Loppuun saakka! Ihmiskunnalle laatimassaan pelastuksen tiekartassa Hän on huomioinut aivan kaiken ja vie ne Kaikkivaltiaana onnelliseen päätökseen.
”Onnellinen se, joka turvaa Herraan, Jumalaansa” (Ps 146:5)Olli Kariniemi
AVAINSANAT: Pelastuksen tiekartta, Jumalan huolenpito, onnellinen loppu