Julkaistu 19.11.2023 | Marraskuu
Sanoissa on vainon siemen
Ilmestyskirjassa puhutaan uskonsa vuoksi surmatuista marttyyreistä monta kertaa. Kirjassa vakuutetaan, että marttyyrit ovat voittajia ja surmaajat saatetaan vastuuseen.
Tapaamme marttyyrit kertomuksessa, jossa historia areenalle karauttaa valkoisiin pukeutunut imperaattori eli voitokas sotapäällikkö (6:2). Valkoisiin pukeutunut sotapäällikkö ei tuo rauhaa vaan synnyttää kurjuutta sekä kuolemaa ja surmaa myös Jumalaansa palvelevia kristittyjä. Johannes vakuuttaa, etteivät marttyyrit ole hävinneet, vaan Jumala kuulee edelleen heidän äänensä.
Marttyyrit vaativat Jumalalta kuolemansa kostamista ja tivaavat sen ajankohtaa. ”Kuinka kauan kestää, Valtias, sinä Pyhä ja Tosi, ennen kuin lausut tuomiosi ja kostat meidän veremme maan asukkaille?" (6:10). Heitä kehotettiin odottamaan rauhassa vielä vähän aikaa, kunnes heidän laillaan surmattujen luku täyttyisi (SRKL 28.1.2023).
Tämän kehotuksen jälkeen marttyyreille puettiin valkeat vaateet. Ne puetaan jokaisen uskonsa säilyttäneen kristityn eli voittajan ylle sitten, kun Kristus palaa takaisin (3:4). Marttyyreille voittopalkinto puettiin ylle jo etukäteen. Se osoitti kirjan lukijoille ja kuulijoille, että marttyyrit voivat olla varmoja voitostaan eli ikuisesta elämästä.
Sanat ovat tekoja ja teot
äänekkäintä puhetta
Marttyyrit vilahtavat myös kertomuksessa, jossa Johannes näkee kansojen merestä nousevan pedon, joka kukistuu Herran päivänä (13:1–10). Pedosta kerrotaan, että se sai suun eli äänen ja ryhtyi heti pilkkaamaan Jumalaa. Vähän myöhemmin todetaan, että se kävi myös konkreettisesti Jumalan palvelijoiden kimppuun eli sanat muuttuivat teoiksi (13:15). Kertomus osoittaa, että sanoissa on vainon siemen.
”Minä [Herra] en sinua jätä, en koskaan sinua hylkää” (Hepr. 13:5)
AVAINSANAT: Marttyyrien ääni, vainottu seurakunta (=Open Doors), kristityn voittopalkinnot
Olli Kariniemi